Siis mikä?

Uuden konsertin synnyttäminen.

Nuotteja etsiskellään, sovitellaan ja monistellaan harjoiteltavaksi.

Mukavaa aikaa - uuden luominen.

Lisää tarinointia tuonnempana.

Maltatteko odottaa?

Tässä pieni vinkki:

punainen, keltainen, vihreä

 

Tämän vuoden joulukonserttimme korkattiin kunnialla eilen illalla Pyhän Laurin kirkossa Vantaalla. Henk.koht. oli tosi ihan fiilis laulaa ja nautin keikasta suunnattomasti. Kuulijakunnassa sattui ja tapahtuikin sitten kaikenlaista; kännykkä soi, tyttö putosi penkin nojalta, lapsi(a) juoksenteli kirkon takaosassa. No, elämää kaikki konsanaan.

Mutta kuoro soi kauniisti ja näkyi joku kuulijoista pyyhkivän silmäkulmiaan. Jotka ette eilen olleet paikalla niin vielä on kaksi mahdollisuutta:
tänään sunnuntain 2.12. klo 19 Myyrmäen kirkossa ja
torstaina 13.12. klo 19 Lähetyskirkossa (Helsingissä).

Pari juoksuaskelta ja ehdinpä sittenkin!

 

Hyvä ja sitten kansio eteen. Tänään on ohjelmassa Sibban kaikille  ”tuttu” On hanget korkeat…", ja nuotteja katsomaan. Kello on jälkeen aamu viiden ja istun N-junassa, muiden harvojen aikalaisten  kanssa. Neljän nukutun yöllisen tunnin jälkeen, haluaisi olla  jossain muualla!

 

”On hanget korkeat…”, niin missäköhän nekin viipyy –  ilmastonmuutoksessa? Juna mennä jolkottaa ja uusia kasvoja tulee kyytiin. ”On tuimat…” ja se nyt vielä puuttuisi tästä aamusta –  onneksi junassa on sopivan lämmintä. Kaikki ”Me taasen…” matkaamme arjen aherruksiin, kuka minnekin ja minä pänttään tekstiä päähäni.

 

”Oi käykää, ystävät…” palkkaanne ansaitsemaan ja moneskohan kerta tämäkin biisi on jo nyt kertaalleen luettu tämän aamun ja junamatkan aikana. Juna alkaa jo täyttyä ja kohta viimeiset taas kilpailevat harvoista vapaista paikoista. ”Se tuttu, ystävä...” ”Matkalippujen tarkastus”, toteaa  jylhä miesääni jossain takana, ”on tänne poikennut matkoillaan…” ja viipyy hetkisen häiriten mun treeniä!

 

”Se valtaa sielun ja …” kuorolaisten joulustressi varmaankin, koska on niin monta nuottia ja rytmiä opeteltavana joulukonserttia varten. Siitäkin huolimatta ”Me taasen…”. Määränpää lähestyy kuten se joulukin - vain hieman runsas kuukausi koko jouluun! Tulisipa nietoksia, niin olisi valoisampaakin.

 

Ja matka jatkuu mukavasti pimeässä aamussa kävellen eteenpäin ”…eeeläämän teillä.”

Julisteet on tulostettu ja kiikutettu julkisten tilojen seinille. Käsiohjelma hioutuu pikkuhiljaa valmiiksi. Ja nettiinkin pitäisi jotain saada syntymään. Laulujen sanat ja konsertin mainosmateriaalin visuaalinen ilme tunkevat uniin hyvässä ja pahassa.

Nyt on edetty siihen vaiheeseen kautta, että joulukonserttikappaleiden ulkoa opetteleminen alkaa olla ajankohtaista. Enää ei voi petkuttaa itseään ajatuksella, että "näähän on oikeestaan kaikki jo ennestään tuttuja" tai että "kyllähän nää oppii ulkoa melkein itekseen". Nyt on otettava lusikka kauniiseen käteen ja ruvettava oikeasti ajatuksella painamaan säkeitä mieleen.

Jotkut valveutuneet yksilöt ovat tehneet sanoituksista pieniä, kierreselkäisiä vihkoja, jotka herättävät ihailua ja pientä kateuttakin kanssalaulajien joukossa. Toiset kuljettelevat nuottinippuja bussissa ja pänttäävät työmatkoilla - tai tyytyvät ulkoiluttamaan avaamatonta nuottikansiota päivittäin kodin ja työpaikan väliä. (Pelkäänpä, että itse kuulun lähinnä näihin viimeksimainittuihin.) Mutta jospa se oppi painuisi päähän niinkin?