Uuden blogimestarin ominaisuudessa haastan kaikki äänet saamaan itsensä kuuluville! Ensimmäisenä kajahtaa siis alttorivistö, tuo kaikkien lauluharjoitusten suola ja sokeri.

Onhan nimittäin niin, että vähän pitää olla lamput sammuksissa, että alttojen rivissä rohkenee istuskella. Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, etteivätkö kaikki astiat olisi kaapissa, altoilla leikkaa vähän liiankin nopeaa, ja kaikki hissit pöristelevät yläkerroksiin saakka. Mielikuvitus saattaa toki jonkun kainon sopraanon mielestä mennä hieman vantaan sänkykamarikuoron puolelle, kuten joku näppärä altto tämän iltaisissa harjoituksissa veisteli. Joskus urheat tenoritkin vähän pudistelevat päätään altto-osaston meiningille, mutta totuuden nimessä, kukaan ei voi väittää, etteikö elämä alttona olisi hyvinkin antoisaa, sen tietää Jennikin otettuaan vastaan uuden, vastuullisen tehtävänsä.

Alttorivistössä istuskelee siis tummaäänisiä, laulamisen vakavasti, mutta huumorilla ottavia naisia, jotka tukevat toinen toistaan. Motto lienee kuitenkin se, että laulamisesta pitää nauttia, ja sen altot osaavat. Joskus altot laulavat vielä kauniisti yhteen, viikonloppuisin jopa puoli kahteen, ja saavat myhäileviä nyökkäilyjä taiteelliselta johtajaltamme, altto itsekin. Mutta kyllä johtajan alttous toisaalta saa tämän työn sankarin myös ruoskimaan alttoja parempiin suorituksiin. Ja totuuden nimissä, pitäähän muistaa, ettei johtajattaremmekaan ole unohtanut omaa sisäistä alttouttaan, jutuista päätellen ainakaan.

Tervetuloa siis mukaan, uudet altot, jotka reippaasti olette liittyneet hauskaan joukkoomme. Alttous on periaateasia ja elämäntapa. Eikä huono tapa ollenkaan!

Leena, altto 1 ja joskus myös 2 (...kaisaniemi...)