Takana on nimittäin uurastuksen täyttämä kuoroviikonloppu. Alttomme kunnostautuivat opiskelemalla ranskankielistä teosta lauantaina kolmeen asti aamulla; nostan hattua.

Viikonlopputreenit ovat rankkoja mutta tuiki tarpeellisia. Varsinkin nyt, kun aika tuntuu väistämättä katoavan käsistämme ja toukokuu lähestyy armottomasti (jos olet ulalla niin lue edellinen viesti).

Takaraivossa takoo enää ajatus siitä, mistä löytyisi vielä pari taitavaa mieslaulajaa. Ei sillä etteivätkö miehemme pärjäisi kunniakkaasti mutta säälin äijiemme äänihuulia kun joutuvat joka biisissä huutamaan fortessa, jotta stemma kuuluisi edes johtajan korviin [kaikki taitavat, innokkaat ja touko-kesäkuun vaihtoviikonloppuna vapaat bassot & tenorit, raahatkaa itsenne kuoroomme]. Lienee syytä nostaa hattua myös bassoille ja tenoreille, hyvin pistätte kampoihin.

Itse poden parhaillaan vieroitusoireita. Joudun olemaan pois kuoroelämästä kuukauden. APUA, miten moisesta selviää? Mielenkiinnolla odotan jälleenkuulemista; kuinka hienoon kuntoon (muiden) suoritukset kuukauden aikana hioutuvatkaan.

H