On se kyllä jännä, vaikka torstaina tuntuisi, että maailma kaatuisi niskaan ja kuoroonkaan ei huvittaisi yhtään mennä, niin ihme tapahtuu oikeastaan joka kerta. Kuorosta pois lähtiessä naurattaa, laulattaa ja on hyvä mieli :-) Mä nauran normaalistikin aika paljon, mutta kuorossa sitä tulee naurettua mahanpohjasta asti antaumuksella muiden kanssa. Miten pienet hölmöt jutut voi olla niin hassuja (taatusti ulkopuoliset tätä miettisivätkin, jos kuulisivat), että naurulle ei tule loppua, ennen kuin se meinaa muuttua itkuksi eikä laulamisestakaan tule oikeastaan mitään. Kuorolaulu on erittäin terapeuttista ja ihanaa.

- Taija