Pari juoksuaskelta ja ehdinpä sittenkin!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Hyvä ja sitten kansio eteen. Tänään on ohjelmassa Sibban kaikille  ”tuttu” On hanget korkeat…", ja nuotteja katsomaan. Kello on jälkeen aamu viiden ja istun N-junassa, muiden harvojen aikalaisten  kanssa. Neljän nukutun yöllisen tunnin jälkeen, haluaisi olla  jossain muualla!

”On hanget korkeat…”, niin missäköhän nekin viipyy –  ilmastonmuutoksessa? Juna mennä jolkottaa ja uusia kasvoja tulee kyytiin. ”On tuimat…” ja se nyt vielä puuttuisi tästä aamusta –  onneksi junassa on sopivan lämmintä. Kaikki ”Me taasen…” matkaamme arjen aherruksiin, kuka minnekin ja minä pänttään tekstiä päähäni.

”Oi käykää, ystävät…” palkkaanne ansaitsemaan ja moneskohan kerta tämäkin biisi on jo nyt kertaalleen luettu tämän aamun ja junamatkan aikana. Juna alkaa jo täyttyä ja kohta viimeiset taas kilpailevat harvoista vapaista paikoista. ”Se tuttu, ystävä...” ”Matkalippujen tarkastus”, toteaa  jylhä miesääni jossain takana, ”on tänne poikennut matkoillaan…” ja viipyy hetkisen häiriten mun treeniä!

”Se valtaa sielun ja …” kuorolaisten joulustressi varmaankin, koska on niin monta nuottia ja rytmiä opeteltavana joulukonserttia varten. Siitäkin huolimatta ”Me taasen…”. Määränpää lähestyy kuten se joulukin - vain hieman runsas kuukausi koko jouluun! Tulisipa nietoksia, niin olisi valoisampaakin.

Ja matka jatkuu mukavasti pimeässä aamussa kävellen eteenpäin ”…eeeläämän teillä.”